Ensimmäinen kausi on takana!

Kausi 2017, ensimmäinen jenkkifutiskauteni, oli lauantaina 19.8 koetun välierätappion myötä ohi. Vajaa vuosi sitten alkanut jefumatka tuntuu offseasonin alkaessa tulleen ensimmäiselle välipysäkilleen, joten nyt on hyvä tilaisuus muistella rookiekautta. Miten oikein päädyin tämän lajin pariin, ja miksi olen päättänyt sen parissa myös pysyä?

Olin tietoinen Northern Lightsin naisten toiminnasta jo kauan ennen kuin itse aloin miettiä lähempää tutustumista lajiin. Muutaman miesten pelin olin nähnyt ja tiesin opiskelukavereissani olevan lajin harrastajia, mutta vasta syksyllä 2016 uskaltauduin itse ensin kokeilukerralle ja sitten peruskurssille. Olin harkinnut amerikkalaisen jalkapallon kokeilemista jo edellisenä syksynä mutta kuitenkin vielä jäänyt hautomaan asiaa, ja nyt aika oli kypsä. Pian kurssin päättymisen jälkeen löysinkin itseni jo talkoilemasta joukkuekavereiden kanssa ja etsimästä käytettyjä varusteita itselleni sekä lisäämästä kalenteriini oheisharjoittelua yhteisten harjoitusten tueksi. Joukkueeseen oli helppo tulla: uudet harrastajat otettiin avosylin vastaan enkä missään vaiheessa tuntenut itseäni ulkopuoliseksi, mikä on ollut itselleni usein ongelma yksilölajeja harrastaessani. Syyskausi kului perusharjoitteiden parissa ilman varusteita treenaten ja vuoden vaihduttua pääsimme vihdoin harjoittelemaan myös kontaktia. Pakkohan se on myöntää, että ensimmäisiä täyskontaktikertoja jännitin ihan hirveästi! Ihmisen mieli on kuitenkin kummallisen muovautuvainen, ja muutaman kerran kaveria päin juostuani huomasin, että ihmisiä ne pitempään harrastaneetkin vain ovat. Pian ”ryskääminen” ei enää jännittänyt ja kontaktin ottamista ei enää sen kummempia miettinyt. Muiden joukkueiden kanssa järjestetyillä leireillä huomasi myös, että muiden joukkueiden pelaajatkaan eivät olleet omia pelikavereita ihmeellisempiä. Oma pelaajan identiteetti alkoi vihdoin olla tosiasia, mikä olikin hyvä, koska kauden alku lähestyi huimaa vauhtia. Komennus kentälle tuli heti ensimmäisessä pelissä, ja jännityksestä huolimatta onnistuin pitämään pääni kasassa ja hoitamaan omat vastuuni ilman suurempia takaiskuja. Ensimmäinen peli oli samalla ensimmäinen voitto.

Kauden 2017 Rookie-pyramidista löytyvät lähes kaikki viime kesänä jefuilun aloittaneet pelaajat!

Kauden edetessä peliaikaa tuli vaihtelevasti, mutta toisin kuin aiemmin harrastamissani lajeissa treenimotivaatio pysyi yllä koko ajan. Tavoitteena oli koko ajan tulla paremmaksi ja suorittaa tehokkaammin, kovemmin ja tarkemmin. Ensimmäiset peleissä suorittamani taklaukset tuli katsottua videolta monta kertaa, kuten myös ne tilanteet joissa jotain olisi voinut tehdä paremmin. Pitkillä pelimatkoilla joukkuekavereihin tutustui ja tunne porukkaan kuulumisesta vahvisti tahtoa harjoitteluun ja kehittymiseen vielä entisestään. Nyt kauden loputtua jo ajatus siitä, että tätä perhettä ei näekään lähes joka päivä, tuntuu hieman kummalliselta! Yhdessä harjoittelu, matkustaminen ja pelaaminen niin voitokkaasti kuin tappioiden hetkellä yhdistää aivan eri tavalla kuin mikään muu maailmassa. Menneestä kaudesta en vaihtaisi pois minuuttiakaan.

Nyt on aika levähtää hieman, parannella kauden aikana tulleet kolhut kuntoon ja sitten aloittaa työnteko seuraavaa kautta varten. Kokeilukerrat ja peruskurssi koittavat pian, toivottavasti saamme mahtavaan porukkaamme paljon uusia jäseniä!

Jenkkifutiksen kokeilukerrat naisille ja tytöille järjestetään 11.9 & 14.9 klo 19:30 alkaen, Castrenin kentällä. Tarkemmat tiedot löydät NL Naisten Facebookista. Tervetuloa mukaan!!

#11, Elli

Kommentit

kommenttia