Levon merkitys urheilijalle

Sitä sanotaan, että harjoittelu tekee mestarin. Urheilijan elämä pyörii erilaisten laji-, tekniikka ja fysiikkaharjoitusten ympärillä, jotta hän kehittyisi monipuolisesti paremmaksi urheilijaksi. Mutta mitä enemmän treenaat, sitä enemmän sinun tulisi myös levätä, jotta kehosi pystyisi palautumaan fyysisestä ja psyykkisestä rasituksesta. Lihasten ja hermoston palautuminen tapahtuu juuri syvän unen aikana, mikä saavutetaan parhaiten riittävällä unen määrällä ja nukkuma-aikojen säännöllisyydellä. Aihetta on tutkittu paljon eri näkökulmista, mutta minä pohdin tässä kirjoituksessa asiaa enemmänkin omakohtaisten kokemusteni perusteella.

Kehityspyramidi muodostuu kolmesta osa-alueesta.

Jos yksi niistä on rempallaan, ei pyramidi pysy pystyssä. Kuvan lähde

Jouduin vuoden vaihteessa sellaisen tilanteen eteen, että päätoimisena opiskelijana varallisuuteni ei riittänyt jatkamaan kilpaurheilua, joten päätin laittaa urheilun edelle ja siirtyä kokopäivätöihin. Olin jo opintojen aikana ollut osa-aikatöissä samassa paikassa, joten muutos työmaailmaan oli siltä osin helppoa. Ainoa haitta puoli oli se, että jouduin säännöllisesti heräämään töihin aamuneljältä. Kun tämän aikaisin heräämisen yhdisti myöhäisiin treeniaikoihin, ajauduin sykliin, jossa yöunieni kestoksi jäi vain 3-5 tuntia viitenä päivänä viikossa. Luonnollisesti pyrin nukkumaan päiväunia aina kun pystyin, mutta ne eivät korvanneet kunnon syvää unta, jota olisin tarvinnut treenimäärästäni (n. 5 krt/vko) palautumiseen.

Nyt puolen vuoden jälkeen huomaan selkeästi, miltä liian vähäinen levon saanti on aiheuttanut. Kärsin monista ylikuntoon liittyvistä fyysisistä oireista: lihasarkuus, voimattomuus, lisääntynyt hikoilu, rytmihäiriöt, yliuneliaisuus ja vaihtelevasti heikentynyt tai suurentunut ruokahalu. Lisäksi aika ajoin kärsin erinäisistä psyykkisistä oireista, kuten masennuksesta, flegmaattisuudesta, ärtyneisyydestä ja ahdistuksesta. Kun vertaan tätä kevättä ja kesää viime vuotisiin, ainoastaan unenmäärässä on tapahtunut merkittävä muutos. Täten tiedän, että edellä mainitut oireet johtuvat juurikin jatkuvasta univajeesta, eivätkä muutoksista esimerkiksi ravinnon tai rasituksen määrissä. Jenkkifutiksen osalta huomaan väsymykseni eniten niissä toiminnoissa, jotka vaativat nopeaa reagointia. Kun havainnointi ja koordinaatiokyky eivät toimi kuten ennen, pelinluku ja siihen vastaaminen omalla liikkeellä ovat vaikeutuneet.

Kuva: Lassi Heikkilä

Huolestuttavinta on se, että en ole todellakaan ainoa joka kärsii vastaavanlaisista uniongelmista, vaan se on todella yleistä urheilupiireissä. Monet meidänkin joukkueen pelaajista joutuvat rajoittamaan unen kestoa eri syistä, kuten vuorotyö, perhe-elämä lasten ollessa pieniä, pitkät etäisyydet treeneihin jne. Univaje estää tai ainakin vaikeuttaa kehittymistä urheilijana ja pahimmillaan lisää loukkaantumisriskiä, kun ajatus ja/tai liike ei kulje normaalisti. On hirvittävän vaikea myöntää itselleen, että on levon tarpeessa, eikä voi treenata niin paljon kuin haluaisi. Nyt kauden aikana, olen pyrkinyt helpottamaan väsymystäni lyhentämällä työviikkoani ja vähentämällä treenimääriäni, jotta selviän kunnialla läpi kaudesta. Tämän kirjoituksen pointtina ei ollut toimia pelotteena, vaan herättää keskustelua aiheesta ja sitä myötä tuoda positiivisia asennemuutoksia pelaajien keskuuteen. Lepo on tärkeää urheilijalle, joten sitä ei voi pitkäkestoisesti laiminlyödä.

Toivottaen hyviä yöunia,

#27 Riikka

Kommentit

kommenttia