Asioita joiden en ajatellut olevan mahdollista

Naisten Vaahteraliigassa on nyt ensimmäinen kierros pelattu ja on MM-kisatauon paikka. Omalta osaltani tämä, nyt peliurani kolmas, kausi on lähtenyt paremmalla sykkeellä käyntiin kuin edelliset. Olen pelannut linjaa, mutta tällä kaudella olen ensismmäistä kertaa hypännyt puolustuksen keskimmäisen linjapelaajan eli nose guardin nappuloihin.

Erityisesti lähtöasennossa eli stänssissä koin ahaa-elämyksen juuri ennen kauden alkua. Sain paremman asennon ja sitä myötä paremman voiman ensimmäiseen iskuun ja vastustajan dominointiin. Koen myös kehityneeni pelinlukutaidossa ja tehtävissäni, jotka vaihtevat sen mukaan mikä puolustuksen muoto kutsutaan. Koitan edelleen kehittyä käsien käytössä eli eri käsitekniikoissa joilla päästä vastustajan hyökkäyksen linjapelaajasta eroon, mikä on ollut minulle alusta asti vaikeaa. Luonteeltani kärsimättömänä ja perfektionistinä on kuitenkin vaikeaa hyväksyä omat virheet tai tilanteet, joissa tietää miten toimia, mutta ei osaa tai kerkeä.

Kuva Mika Lindholm

Täytyy välillä muistutella itseään, että kukaan ei ole seppä syntyessään ja kaikki vaatii opettelua sekä toistoja. Suurimman osan elämästäni liikunta oli pakollista pahaa, jota koitin lähinnä vain välttää. Kummassa päähän pistoksessa kuitenkin päätin mennä jenkkifutiksen kokeilukertaan. Muutaman päivän stressasin, että miten pärjäisin ja kannattaisiko edes yrittää. Pääsin kuitenkin paikalle ja menin uudestaan ja vielä uudestaan! Nyt en voisi kuvitellakaan elämää ilman jefua. Olen oppinut nauttimaan urheilusta ja olen yhä enemmän kiinnostunut kehon fyysisestä hyvinvoinnista liikunnan kannalta

En koskaan ajatellut päätyväni lääkärin ammattiinkaan, mutta kappas, valmistuminen odottaa ensi keväänä. Tämän hetkinen työni työterveyslääkärinä on korostanut tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvoinnin tärkeyttä. Moni työ on fyysisesti kuormittavaa, ei niinkään kovan työn, vaan toistuvien samalaisten liikkeiden takia. Kroppaa on siis muistettava huoltaa, jotta se kestäisi toistuvan työn sekä lisäksi mieltä hoitavat harrastukset.

Jefun ansiosta en vietä iltojani sohvalla yksin, vaan olen treeneissä hikoilemassa ja nauramassa joukkuekavereiden kanssa (kyllä, me nauretaan ja paljon). Olen saanut tutustua ihmisiin, jotka ovat kuin siskoja minulle. Hullua kuvitella, että olen tutustunut heihin vain muutaman vuoden aikana. Koen että olen tuntenut heidät aina!

Nyt MM-kisatauon vuoksi on aikaa rauhassa muistella onnistumisen hetket ja viilata tekniikoita kovemmiksi! Aion jatkaa kehittymistä nyt tauolla, liigan toisella kierroksella sekä tulevina vuosina!

Lode #59

Kommentit

kommenttia