MM-kisat kiikarissa

Viime viikonloppuna järjestettiin Pajulahdessa Suomen MM-kisajoukkueen viimeiset karsinnat, joihin myös viisi Oulun oranssia sopulia lähti näyttämään osaamistaan. Tavalliseen tapaan saavuimme
perille perjantai-iltana huonojen juttujen varjostaman automatkan runtelemina ja rullailua vaille valmiina viikonlopun koitoksiin.

 

Vaikka leiriä edeltävä viikko olikin itselleni suhteellisen rankka viimehetken keskittymistä häiriten, leiri itsessään oli kuitenkin itselleni ensimmäinen jota en juurikaan turhia jännittänyt, mutta odotin sitäkin enemmän. Tiedossa kun oli tarkkaan kuinka paljon töitä tätä varten on tehty ja millä kaikilla tavoilla tähän on kuluneen vuoden aikana valmistauduttu. Ja sitähän tässä lähdettiin myös muulle porukalle näyttämään.

Tavalliseen tapaan lauantai aloitettiin luokkahuoneella, jossa uudet pelikirjat avattiin ja niiden teoriaosuudet ja epäkohdat käytiin huolella läpi ennen kentälle siirtymistä. Kun pelit saatiin selviksi, oli vihdoinkin aika siirtyä kentälle!

Heti alusta järjestäydyimme pelipaikoittain ja itseäni odottivat jo aikaisemmilta kerroilta tutuksi tulleet LB-lämpät sekä tietysti pelikirjan läpikäynti ihan käytännössä. Ensimmäisissä treeneissä uutta asiaa ei vielä tullut, vaan ne olivat lähinnä perusasian mieleen palauttelua. Tämä oli toki itselleni oikein tervetullutta, sillä kotijoukkueessani nykyisin pelaamani pelipaikka poikkeaa suuresti maajoukkueen pelipaikastani ja tuntumaa olikin hyvä hakea tutusta, jo opitusta asiasta.

 

Leirin edetessä treenivideot ja treenit seurasivat toisiaan ja jo sunnuntain ensimmäisissä treeneissä uudetkin opit alkoivat asettumaan muotoonsa ja näyttämään siltä miltä pitäisi. Runsaat toistomäärät drilleissä ja teamissa toivat mukanaan niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin, mutta lisäksi myös pään sisällä tapahtui kehitystä pelien ymmärtämisessä jo noinkin lyhyen ajan sisällä! Ja mitä virheisiin tulee, onnekseni olen niitä ihmisiä jotka eivät samoja virheitä mielellään uusisi ja katsoessa niitä nauhalta huomaa helposti mikä toiminnassani meni väärin ja miten sen jatkossa vältän. Virheet siis sanonnan mukaisesti todellakin opettavat!

Liian nopeasti kuitenkin leiri läheni loppuaan ja tuli aika viimeisen kasan. Tavallisesta poiketen itselläni energiaa tuntui kuitenkin edelleen siinä vaiheessa löytyvän ja sitäkös jälkikäteen tuleekin harmiteltua kun ihan kaikkeaan ei selvästi pystynyt antamaan. Aikaisempaan ja itselleni tutumpaan pelityyliini verraten voinkin todeta leirin olleen tällä kertaa itselleni fyysisesti aivan erilainen kuin aikaisemmat, sillä aikaisempi fyysisyys jäi enemmänkin takaa-alalle ja vastaavasti juoksumatkojen pituudet kasvoivat. Todettakon kuitenkin, että kyllähän ne väsymys ja lihasjumitkin sieltä vielä myöhemmin ilmaantuivat ihan tuttuun tapaan!

 

 

Loppu hyvin kaikki hyvin, kun sopulit ennen keskiyötä löysivät omat sänkynsä ja siirtyivät unten maille. Kolme meistä jatkaa matkaansa 19.6. maajoukkueen kokoonpanossa kohti Kanadaa, mutta sitä ennen on aika kaivaa vielä omat pelikirjat esille ja käynnistää Naisten Vaahteraliigakausi aina yllättävässä Oulussa! Tänään lauantaina saatiin kausi käyntiin kun Venakot saapuivat Suomen maille painamaan parastaan. Upea voitto kirjattiin lukemin 6-38, tästä on hyvä jatkaa pelejä ja kohti MM-kisoja!

#21 Satu ”Roippa” Roiha, SS, WR, RB

Kommentit

kommenttia