Naisten maajoukkueen ensimmäinen karsintaleiri

Viikonlopun leirin tunnelmat voi tiivistää yhteen korniin lauseeseen ”väsynyt, mutta onnellinen”. Pajulahti oli tammikuun tekniikkaleiriltä tuttu paikka ja oli tiedossa, että ruoka tulee olemaan hyvää ja sitä riittää! Meitä miellytti myös huone talosta 4, jossa huonekoko oli kaksinkertainen verrattuna siihen huoneeseen, jossa tekniikkaleirillä asusteltiin. Lisäksi aurinko paistoi koko viikonlopun ja tähdet olivat oikeassa asemassa!

Northern Ligthsin edustajat naisten maajoukkueen ensimmäisellä karsintaleirillä.

Northern Lights naisista kutsu karsintaleirille oli tullut yhdeksälle pelaajalle ja Oulusta Pajulahteen matkasi kahdeksan naista. Itse sain kutsun laitahyökkääjäksi, rissuksi. Oululaisten tiimihenki oli hyvä ja varmaan välillä Pajulahden ruokalassa muutkin huomasivat sen naurun röhähdysten ja ”tomaatti!” huudahdusten ansiosta.
Leirillä oli tiukka aikataulu, jonka johdosta viikonloppu oli hujauksessa ohi. Lauantaina ja sunnuntaina ruokailujen ja luokkahuoneiden välissä pidettiin neljät parin tunnin treenit. Vaikka treeneissä mentiin perustekniikoita ja kikkakolmosia läpi, jokaisessa treenissä pelattiin myös joukkuetta.

Ruoka oli hyvää ja sitä riitti!

Pelit tietysti kuvattiin ja ne pilkottiin palasiin luokkahuoneissa, joissa perusteellisesti käytiin jokainen pikkuseikka läpi. Oli mahtavaa myhäillä tyytyväisyyttään luokkahuoneessa, silloin kun hyökkäyksen koordinaattori Petteri Salovalta kehui omaa juoksukuviota. Vastaavasti välillä sai punastella nolona, silloin kun jossain pelissä oli itse mokannut ja oli kentällä aivan väärässä paikassa. Pelikirjan paksuus aiheutti välillä aikamoista sivujen pläräystä ja pientä stressiä muistaa pelit seuraavissa treeneissä.
Leirin alkusanat naisten maajoukkueen päävalmentajalta Mika Elorannalta korostivat sitä, kuinka leirillä tullaan taistelemaan verenmaku suussa pelipaikasta maajoukkueesssa. Kuitenkaan en näitä sanoja noudattanut kirjaimellisesti, vaan pyrin olemaan stressaamatta ja pelaamaan ilon kautta omaa parasta peliä. Sillä kuitenkin, pelaanhan jenkkifutista sen vuoksi, että se on kivaa.
Pelipaikka maajoukkueessa olisi suuri kunnia, mutta tässä vaiheessa en voi muuta kuin toivoa, että viikonlopun suoritukset riittävät toiselle karsintaleirille! 🙂

#90 Oona

Kommentit

kommenttia